Katoaminen ja pienoinen galluppi

Muutama meistä lähtee rakentamaan Noita Nytenenän taloa Poriin ensi maanantaista pääsiäislomaan saakka, minä muiden muassa. Sieltä syntyy varmasti paljon kerrottavaa ja kuvia pläjähtää erinäisistä tilanteista.

Galluppia pidän siitä, että kuinka paljon teitä ketuttaa kun en osaa taittaa tekstiä ja kuvia oikein? tahdotteko minun siirtyvän käyttämään kokonaan pikkukuvia kertomuksissani ja aina samassa kohtaa näyttöä (oikea, vasen, keskitys), vai onko kivaa ja jännää tämä nykyinen sikinsokin meininki?

Hirvenoksennus

Otsikko ei tuo kauniita mielikuvia, muttei kuulukaan. Homman nimi oli siis tämä: joku ylempiluokkalaisista on tehnyt aikasempina vuosina saksanhirvipatsaan valkoisella puvulla. Tämä hirvi on nyt tilattu amiksen tiloihin ja sille tahdottiin kesäpuku ja jalusta. Minna sai tehtäväkseen kesäpuvun maalauksen ja minä kävin jalustan kimppuun Anun kanssa. Sopivat mitat päätettyämme (mallasimme styroxpaloilla, joiden päälle hirvi laitettiin) aloimme etsiä materiaalia. Osastolla oli joutilaita MDF- sekä lastulevynpaloja, jotka sirkkelöimme oikeaan mittaan. Teimme vielä vanerista tukipuut jalustan sisään. Saattoivat tulla hieman tiheään, mutta ainakin kestää jos joku (amis) siihen päättää istua. Osat ruuvattiin toisiinsa kiinni ja kittasimme saumat ja ruuvinreiät piiloon.
Sen jälkeen kitattiin hiukan lisää. Teimme jalustaan epätasaisen röpyliäisen pinnan, koska hirven pinta ei ollut sieltä tasaisimmasta päästä. Näin osat ovat keskenään tasapainossa. Maalasimme kuivuneen kittipinnan okrankeltaisella ja oranssiin sävytetyllä okralla töpöttäen. Tässä kohtaa jalusta näytti oksennukselta. Lisäsimme veteen ohennettua mustaa ja saimme jalustasta hyvän. Tällä hetkellä hirven jalkojen sisällä törröttää harjanvarrenpalat uretaanilla kiinnittettynä. Kyseessä ovat siis tukipuut ja uretaanin annetaan kuivua huomiseen. Sitten poraamme jalustaan reiät ja laitamme hirven pystyyn ja toimitamme pihan poikki toiseen rakennukseen.

Elämää renkaan jälkeen: tapaus Antero Vipunen

Tammi-helmikuussa saimme Minnan kanssa tehtävän: Hra Hakkaraisen talon asukkaalla, Antero Vipusella, oli kitalakihalkio. (Antero on "Kuningas Artturin ritarit" -kirjasta tuttu kalliohahmo. Lapset pääsivät sen sisään istumaan ja Vipunen sitten örisi kuinka on kitkerää ja mahassa kuplii.) Kävimme Maurin kanssa paikan päällä katsomassa ja päätimme vaihtaa Anteron koko suun sisustan. Vanhan sisuksen ulosrevintä oli vähintäänkni mielenkiintoista. Antero oli rakennettu Lahden työttömien työpajalla, ilmaisella työvoimalla ja käteen sattuneilla(?) tarvikkeilla. Punaisesta harmaaksi värjätyn kankaan alta löytyi kanaverkkoa, vaneria, vaahtomuovia joka oli kiinnitetty niiteillä, joista osa ei kiinnittänyt mitään mihinkään. Taisi olla liimanjämiä ja rautalankaakin siellä.
Suun tyhjennyksen jälkeen palasimme osastolle ja aloimme tehdä suunnitelmia. Teimme eräänlaisia palapelinpaloja vanerista. Niiden päälle tuli ohutta vaahtomuovia epätasaisuuksineen ja koko homman päälle pingotettiin kivimäiseksi värjäämämme kangas. Kankaan värjäsimme harmaan, vihreän ja sinisen sävyillä. Sävyseokset sisälsivät Sasu-saunasuojaa, vettä sekä väripastaa. Parin eri värjäysyrityksen jälkeen päädyimme lopulliseen ja autenttisimman tuloksen luoneeseen vaihtoehtoon. Roiskimme väriseoksia lakanakankaalle ja ripottelimme päälle karkeaa merisuolaa saadaksemme tekstuuria aikaiseksi värivaihtelujen lisäksi. Kangas puristeltiin ja nostimme sen kuivumaan.
Kankaan värjäyksen jälkeen kävimme ottamassa mittoja Anteron suun sisästä luodaksemme sopivat vaneripalat. Niistä tuli monen muotoisia, sillä Anteron seinät eivät suinkaan olleet saman kokoisia. Kaiken lisäksi Anterolla oli suuuuuuri suu sekä kaiutin takavasemmalla. Sirkkelillä saimme kantikkaat osat tehtyä 6mm paksusta vanerista, kaarevammat muodot teimme sitten kuviosahalla. Porasimme levyihin vielä reikiä verhoilua helpottamaan. Tämän jälkeen teimme vaahtomuovista erinäisiä epätasaisuuksia näihin "kallioseiniimme". Liimasimme vaahtuomuovinpalat puuhun Tixo-kontaktiliimalla.Meillä oli käytössä kehikko, jolal mallasimme osia toisiinsa sopiviksi. Kun olimme epätasaisuuksiin (a.k.a. aftoihin) tyytyväisiä, kävimme vannesahalla ottamassa kokonaisesta patjasta ohuita siivuja joilla tasoitimme seinäpinnan.Oli aika verhoilla palat. Asettelimme valmiiksi leikatut kankaat palojen päälle ja tutkimme mihin kohtiin haluanne luoda syvennyksiä. Näihin kohtiin sitten Minna ompeli meille nauhaa ja levyissä olevien reikien avulla saimme väsättyä levyjen taakse tiukkoja rusetteja, jotka pingottavat kankaaseen "kuoppia". Ikäänkuin nahkasohvissa joissa on napit, tiedättekö?

Kankaat saimme tiukalle paineilmaniittipyssyllä. Tämän jälkeen täytyi vielä tehdä raudat, joista palat sitten ruuvattiin kiinni Anteron sisään. Tästähän seurasi se, että Milla ja Minna kohtasivat rälläkän! Kipinöitä ja sillee. Äärimmäisen hehkeitä hitsaushaalareita ja suojalaseja unohtamatta.Jaa miten sujui rälläköinti? Ei kovinkaan suoraan, mutta saimmepahan kiinnitysraudat. Hioimme metallinpaloista liian terävyyden pois ja kiinnitimme "kiviseinien" taakse.

Anteron sisätiloista tuli hitusen pienemmät kuin ne alunperin olivat. Taoisaalta seinät ovat nyt paljon kestävämmät ja helpommat korjata sekä vaihtaa kuin entiset. Yksi seinistä oli väärän levyinen johtuen meidän mittavirheestämme. Emme saaneet kaikkia Anteron vanhoja aftoja revittyä mittaustilanteessa joten teimme summittain. Onneksi kangasta oli jäänyt yli niin saimme siitä ja vaahtomuovista paikkauspalan. Hakkaraisen talolla oltiin tyytyväisiä. Kamera ei ollut meillä kummallakaan ikävä kyllä mukana kun saimme työn lopulta päätökseen, mutta tässä lohdutukseksi kuva Minnasta ja norsusta feat. Tomin polvi!