Pylväsmetsä

Viimeiset viikot (pari kuukautta?) lavasteella kuluivat Vaasan oopperan tilaamiin pylväisiin. Tammikuussa alkavat Jevgeni Oneginin esitykset, pylväät ovat koko toisen kohtauksen lavastuksena. Pylväät koostuivat viidestä samanlaisesta palasesta sekä alustasta ja niitä piti tehdä kaikenkaikkiaan 14kpl. Korkeutta pylväille tuli viitisen metriä Koko osasto oli valjastettu tähän hommaan, sillä palaset koostuivat monesta osasta. Oma työpanokseni käsitti oikeastaan kaikkea muuta paitsi itse kokoonpanoa tai pylväspalojen verhoilua. Tosiinsanoen sahasin, liimasin kokoon ja hioin palasten ylä- ja alaosia, jotka koostuivat kuudesta palasesta kukin.

Yhden pylvään palasen runko

Valmiita, verhoiltuja palikoita

Sahaan joitakin osasia irti

 

Kutakuinkin tuolta ne tulevat oopperassa näyttämään 

Katrille kiitos kuvista!

Miina ja Manu -katselulaatikko

Kiia, Paula, Riikka ja minä saimme tilaustyön eräältä lastenteatterilta Miina ja Manu -kirjoihin liittyen. Alkuperäinen toive oli saada 30kpl ~50x60cm laatikoita, joihin kaikkiin olisi väsättynä eri kohtaus kyseisistä lastenkirjoista. Prototyypiksi teimme pihapiirin kirjasta Miina ja Manu maatilalla. Tätä yhtä tehdessäkin meillä tuhrantui paljon aikaa ja ainaot osaset jotka tuntui olevan mahdollista luoda helposti sarjatyönä muitakin laatikoita varten olivat kissahahmot. Sovimmepa siis asiakkaan kanssa, että teemme tämän yhden laatikon hienouden huippuunsa ja hän vie sen malliksi Ikaalisiin, jossa koulutetaan pienoismallirakentajia, kuten Mauri vinkkasi.

Paulan kanssa teimme itse laatikon ja maalasimme sen pohjan. Pohja on 6mm ja seinät 4mm vaneria. Taustan saimme kun Paula muokkasi kirjan omaa aukeamakuvaa kuvankäsittelyssä, jonka jälkeen hän tulosti sopivat palaset ja liimasi paikoilleen

The box

Kaikki oli niin pikkiriikkistä, että helpointa oli tehdä hahmot itse. Aluksi kävimme ostamassa muovisia maatilaeläimia, mutta ne olivat rakennuksiin nähden liian valtavia. Yläpuolella Cernit -massasta tekemäni pystykorva sekä kanoja. Koirankoppi on Kiian käsialaa.

Pensaat ovat silputtua vaahtomuovia jota on pyöritelty liimaan kastettuun rautalankarunkoon.. Variksenpelätti Cernit -massaa, kuten myös Manu, joka on Paulan käsialaa. Paula teki myös Miiinan. Pellon tein kitistä.

Miina ja kanat pihamaalla

Aidan tein kuorituista luonnonoksista. Aitan päällä oleva vellikello myös käsialaani

Eikö ole mahtava postilaatikko :D

Kiialle kiitos kuvasta!

Vaahtomuovieläin

Joskus muinoin (ykkösellä) meillä oli vaahtomuovieläinkurssi. Silloin väänsin koiperhosta, siitä tuli kamala. Koko kurssi jäi kesken. Tänä syksynä aloitin koko projektin alusta. Eläin vaihtui riikinkukkorauskuksi. Jotta nahasta tulisi kalamainen ompelin vaahtomuovin päälle omista varastoistani palat tekonahkaa nurja puoli ylöspäin. Päällimmäsin pinta on sävytettyä revulteksia (lateksia siis).

Rausku tarvitsi lisää lihaa nahkaan, kontaktiliimasin jatkeen ja leikkelin oikeaan muotoon

Ompeluvaihe

Silminä maalattu puuhelmi

Huono valaistus, mutta vatsa on valkoinen

Herp-a-derpderp

Siinä polskii

Jälki Jää: slummikuja

Näin ikkään. Tomilta löytyy yksi kuva metsäpuolesta, itse en muistanut sieltä kuvia räpsiä.

Jälki jää: tiiliseinä

Paulan kanssa rykäistiin viimeisinä rakennuspäivinä vielä tiiliseinä kujan ja metsän välille kun yhtäkkiä joku muisti, että sellainenkin olisi tarpeen. Maalasin kaksi 8mm paksua vanerilevyä molemmin puolin harmaaksi (saumalaasti) ja vedin pistosahalla reunat. Seinän piti näyttää siltä ,että siihen oli murrettu aukko. Tämän jälkeen teimme paulan kanssa useamman sata kappaletta standarti -tiiliskiven kokoisia paloja 4mm paksusta vanerista, maalasimme niitä tiilenpunaisiksi ja laitoimme rakennusliimalla sopivin välein kiinni vanerilevyihin molemmin puolin. Yläreunaan tehtiin vielä yksi irrallinen soiro "tiiliseinää" joka kiinnitettiin paikoilleen paikan päällä Pirkkahallissa. Ihan siedettävän näköinen tuli.

tiiliä

Jälki Jää: puunkannot

Messuosastolle tuli siis kaupunkislummin lisäksi "luontopuoli", metsätyyppinen ratkaisu. Tein sinne kaksi kantoa, joista toisen sisään laitettiin yksi kultaseppien koruista pleksin alle ihasteltavaksi. Ensimmäisen kannon tein yksin, mutta Paula ja Tomi auttoivat "vitriiniversion" tekemisessä sekä irtojuurien väsäämisessä. Kiitos! Riikka oli näissä metsäjutuissa paakoordinaattorina ja ainoat toiveet häneltä tulivat lähinnä kantojen kokoluokasta, muuten sain vapaat kädet. Se ikävä kyllä sitten näkyikin työn jäljessä...

Tukirakenteena kannoissa on tavallinen kanaverkko. Tämän jälkeen on lisätty yksi paperointikerros. Tekstuuria sain aikaan rakennusliiman ja parin erilaisen lastan ja savenmuotoilutyökalun avunlla. Eri maalisävyjä taisi olla kaikenkaikkiaan 5-7 ja ne levitettiin kukin omalla tavallaan. Mielessäni vilkkui koko ajan mielikuva männystä, mutta voidaan todeta, että se kuva nimenomaan vilkkui eikä ollut stabiili. Jos saisin tehdä tämän uudestaan, (muttei onneksi tarvitse, koska tämä Jälki Jää oli ehkä kamalin projekti ikinä), keskittyisin maalaamiseen huomattavasti paremmin, sävytyksestä lähtien. Nyt kävi näin.

Runko

Paperointi

Rakennusliima ja kuviointi

Kuviointi kantojen päällä

Yksi valmiina, toisessa raksaliima

Varmaan kaikki osastolla kävivät hiplaamassa kantoja

"Oh, marvellous!"

Esineitä ATK-arvosanan saamiseksi

Jälki jää:n takia jouduimme olemaan pois Harrin tunneilta. Korvaukseksi piti tehdä SkethUpilla niin monta esinettä kuin oli tuntikertoja pois. Esineistä piti ottaa kuvat kolmesta eri kulmasta ja lähettää Harrin sähköpostiin. Taisin tehdä yhden ylimääräisen mutta eipä siihen kuole. Tässäpä nämä esineet.

Keittiöjakkara

Lipasto

Lukulamppu ja pätkä johtoa

Soutuvene

Pariovet, joiden karmit eivät oikein onnistuneet

Harri ilmoitti vastaussähköpostissaan, että kurssista tuli kolmonen, eli täydet. \o/

Kankaanpainoa kera opettaja Kankaanpään

Parisen viikkoa koneellani on ollut erinäisiä teknisiä vaikeuksia, tahi sitten Googlella itsellään kun se ei ole päästänyt minua blogia päivittämään. Jälki jää -projektista viimeiset tiedot tulevat tänne piakkoin. Nyt kerron kuitenkin, mitä teimme kankaanpainon tunneilla ensimmäisessä opiskelujaksossa.

Oppitunteja oli yhtenä päivänä viikossa ja kurssin aikana saimme tehtyä luokkaan verhot ja painoseulan valotustekniikalla, omalla kuva-aiheella. Luokan verhoihin maalasimme vapaalla kädellä revontulimaiset kuviot Riikan luoman mallikuvan perusteella. Tämä mallikuva piirrettiin kangasliidulla mustalle verhokankaalle ja jokainen raita tehtiin määrätyllä värillä jatkuvuuden takaamiseksi. Verhoista tuli ihan kivat, ne eivät tosin vielä roiku ikkunassa.

Painoseulaa varten osa meistä (kuten minä) oli tehnyt jo viime vuonna kehikot puutöissä kun harjoittelimme erilaisten liitosten tekoa alajyrsimellä. Näihin kehikoihin pingotimme seulakankaan nitomalla. Seulakankaan molemmin puolin levitettiin tasaisesti valoherkkää emulsiota. Tämä tehtiin TKTO:n pommisuojassa, koska emulsio oli äärimmäisen herkkää luonnonvalolle. Sille altistuessaan se alkaa samantien tummua ja jää pysyvästi seulakankaaseen.

Painokuva ja kangasmateriaali jolle kuvan tahtoi painaa oli tehtävä/hankittava itse. Kävin eräs vkl sinikeltaisessa helvetissä hakemassa muutaman metrin pellavakangasta. Haaveilen paneeliverhoista johonkin tulevaisuuden kotiini, nyt oli mahdollisuus toteuttaa niistä yksi. Kuvan piirsin itse minulle rakkaasta aiheesta, lukemisesta. Kuvan piti olla täysin mustavalkoinen ja viivojen tarpeeksi selkeitä ja paksuja, jotta valotus onnistuu hyvin. Kuvista otettiin 2-3 kalvokopiota ja teipattiin päällekkäin. Valotusemulsion kuivuttua pommisuojan uumenissa täysin, aseteltiin kuva-aihe seulakankaan päälle (peilikuvana) ja valotettiin UV-lampun alla kymmenisen minuuttia.

Valotuksen jälkeen seulaa huuhdeltiin haalealla vedellä ja hangattiin tiskiharjalla niin kauan, että kuva-aihe tuli kunnolla näkyviin. Valotus aiheutti painoseulalle sen, että mustat osat eivät antaneet emulsion "palaa kiinni" seulakankaaseen. Kuvan tultua esiin jätettiin seula kuivumaan. Kuvien painaminen tapahtui levittämällä hiukan painoväriä seulan sisäpuolelle sen alaosaan ja levittämällä väriä joka puolelle seulaa ikkunalastan avulla. Valmiin kuvan annettiin kuivahtaa ja kuvan lopullinen kiinnitys ja pesunkestävyys taattiin silittämällä kuvia muutaman minuutin ajan keskilämpöisellä silitysraudalla.
Koko homma oli kaikenkaikkiaan todella hauskaa ja helppoa, suosittelen jos voitte esim. työväenopiston kurseilla tehdä oman valotuskaavion. Lisätietoa saa myös nettisivuilta http://www.emotuotanto.fi

Kuva-aiheeni kalvolle siirrettynä

Painoseula kuivumassa valotuksen ja huuhtelun jälkeen

Ruudukon luominen ompelulankaa pingottamalla  auttoi painamaan kuvat suoraan linjaan

Tästä se lähti...

Ensimmäinen kuva

Työskentelin sik-sakkia, jottei kehikko sotkisi märkää maalia

Valmis verho

Koululla on uudet koneet

Hyvin kaatuilee

Jälki jää: Vesirännit

"Jälki jää" on projekti, joka on alkanut jo viime kevättalven aikana ja toteutetaan yhteistyössä sisustajien ja kultaseppien kanssa. Alunperin meidän piti rakentaa tila johonkin teollisuushalliin ja siellä olisi videoitu jokin esitys. Nyt teemmekin kokonaisen osaston AstaKotimessuille Tampereen messu- ja urheiluhallille. Sisustajien puolelle tulee (oho!) sisustettu huonetila, meillä on slummikuja sekä metsätaipale ja kultaseppien koruja sijoitellaan sinne tänne ihailtaviksi. Pääkoordinaattorina toimii joku amk -tyyppi, Satu, joka myös tulee projisoimaan erilaisia valoefektejä tms. koko messuosastoon. Kiialla ja Riikalla on muutenkin tästä hommasta suurin tietous, muut ryhmän jäsenet tietävät päälinjat ja omat tehtävänsä. Muita ryhmänjäseniä itseni, Kiian ja Riikan lisäksi ovat Tomi, Paula, Meri-Tuulia ja Tanja.

Hommat on aloitettu ja muut kertokoot itse omista aikaansaannoksistaan. Itse olen saanut valmiiksi vesirännit slummikujalle Riikan avustuksella. On se jännä, mitä saa aikaan pahviputkista kun on maaleja ja Naturalakkaa. Ensialkuun kävimme halkaisemassa vannesahalla pahviputkea noin seitsemän metrin edestä. Teimme myös neljään päätyyn 45' kulmat, koska kujalla on kaksi nurkkaa. Kaksi putkea jätettiin kokonaisiksi syystä että, kujalla tulee olemaan myös sadevesitynnyrit.

Tämän jälkeen kaikki olikin pelkkää pintakasittelyä. Riikka oli aiemmin tehnyt teräspintaa ja vinkkasi miten se saadaan aikaan. Ruosteinen efekti meinasi tulla ongelmaksi, mutta onnekas sattuma osoitti, että senkin luomiseen on keinonsa. Näin se onistuu:

Teräspinnan feikkaaminen

1. Maalaa harmaaksi sävytetyllä ykköspohjalla yhdensuuntaisin vedoin. Anna kuivahtaa, vedä kuivalla siveltimellä vedot ritikkäiseen suuntaan.

2. Ohut kerros kromisprayta

3. Levitä rievulla pienin ristikkäisliikkein Naturalakkaa, johon on sekoitettu mustaa väripastaa.

Perus -teräspinta on yhtä naturalakkakerrosta vaille valmis! Näistä ränneistä piti saada kuluneemman näköiset, joten pieni ruoste oli paikallaan. Oli pienoinen ongelma keksiä, että mistä sitä ruostetta saa, mutta sitten Tomi läikytti vahigossa Sasu-saunasuojan ja violettiin taittavan ruskeaksi sävytettynä. Heureka!

4. Roiski Sasu -saunasuoja -väripastaseosta sinne tänne. Hankaa voimakkaasti pesemättömällä Naturalakkarätilläsi

 5. Päällimmäiseksi kerros pelkkää Naturalakkaa. Jätä kuivumaan

6. Huomaa ero alkutekijöissään olevan ja valmiin tuotteen välillä