torstai 19. toukokuuta 2011

Pikavaltaistuin: lisää vain puutavara ja tekijät!

 Meidän piti suunnitella ja lavastaa tilannekuva jolla voisi mainostaa osastoa. Toive taisi tulla Maurin suunnalta ja kuvaus tapahtui Harrin kanssa. Joku keksi keskiaikaisen teeman ja Oskari sai istutettua kaikkien muidenkin päähän, että jollain soramontulla olisi hieno kuvata. Keräsimme tarvittavat rekvisiitat osastolta muiden vanhoista töistä. Se mitä jäi uupumaan rakennettiin parissa päivässä. Anu teki pukuja (orjat, hallitsija, vartija, pyöveli, tuomittu), Paula teki hallitsijan viirin, Tomi kruunun, Satu ja Maarit hedelmät. Kiia, Riikka ja minä teimme valtaistuimen.

Tämä ei ole virallinen versio julisteesta
 Valtaistuimen runkona on 2x2:sta tehty kuutio. Pinnat ovat 12mm vaneria. Koristeboordit ovat 4mm vaneria, johon Kiia teki kaiverruskoneella kuviot, koska on reipas ja hyvä :) Käsinojat tein minä 2x4:sta vannesahaten sekä nauhahiomakoneella työstäen. Ovat kyllä ihan... no, kädestä. Riikka teki valtaistuimeen koristepallot ja auttoi patinoinnissa. Pintakäsittelykerroksia on kolme: pohjaväri -ruskea, jonka Kiia maalasi, (itselleni sattui lääkärikäynti hektisimmälle hetkelle tekemistä), kiiltävä lakkakerros sekä läpikuultava punaruskea. Ennen lakkausta spraymaalasimme käsinojat ja koristeboordit kuparilla. Viimeisen maalikerroksen jälkeen teimme samalla kuparin sävyllä koristemaalaukset  selkänojaan. Patinointi tapahtui hienojakoista hiekkapaperia käyttäen, yhdensuuntaisilla pystyvedoilla.

kehikko syntymässä

Käsinojat hionnan jäljiltä


levytys


ensimmäinen maalikerros



Sprayattu koristeboordi


toinen maalikerros


koristemaalaus



Tämmöne tuli
 

tiistai 3. toukokuuta 2011

Annankatu 6

Olin kaksi ja puoli kuukautta työharjoittelussa Porin kaupungin kulttuuritalo Annankatu 6:ssa kera Katrin, Kiian ja Jannen. Asuimme ”anniksella” koko tämän ajan, Porin animeseuran kerhohuoneessa. Sitä fanijulisteiden määrää!

Viime vuonna huone oli Aurinkokuningattaren palatsi

Selkäranka kaikille rakenteille luotu


Valmis lopputulos

Työprojektina meillä oli menneiltä vuosilta tuttu lastentapahtuma Noita Nytenenän taikatalo. Menneinä vuosina tyrvääläisten vastuulla on ollut ainoastaan kaksi huonetta, nyt olimme aikalailla pääkoordinaattoreina ja -puuhamiehinä koko talosta. Itselleni otin päävastuuksi Hapsenkakkiaisten huoneen, jonka piti näyttää maan alla sijaitsevalta. Asiakkaiden, eli anniksen työntekijöiden, päätoiveina huoneesta olivat, että siellä roikkuisi juuria katosta, lattia olisi mukava näyttelijöille (kolme aikuista miestä, polvillaan kävelyä 5h/pvä) ja alttari joka on täynnä punaisia tavaroita. Hapsenkakkiaiset nimittäin palvovat punaista väriä ja ovat tämän takia varastaneet Nytenenälle lahjaksi tarkoitetun hatun. Muuten sain aika vapaat kädet toteutukseen sen jälkeen kun pohjapiirrossuunnitelmat oli esitelty. Jannen kanssa mietimme huoneen pääpiirteet läpi sekä kävimme inventaariota käyttökelpoisista menneiden vuosien materiaaleista. Loput kamat tilaukseen ja ei kun rakentamaan!
Kattojuuret
Punaisen värin alttari
Kiviportaat
Hapsenkakkiaisten kirjahylly


Seinät ruiskumaalasin ruskeasävyisiksi ja kattoon tuli sekä mustaa että ruskeaa kangasta, nitomalla tietenkin. Toivotut kattojuuret syntyivät kohtuu yksinkertaisesti kanaverkosta ja kankaasta. Juurien pintaan tekstuuria syntyi maalilla. Punainen alttari syntyi halkaisijaltaan 13cm ontoista pahviputkista, jotka sahasin ja maalasin. Ryhmittelin putket valmiiksi olemassa olevien puisten rappusten ympärille, pistin kokonaisuuden päälle kuultavan kankaan sekä rekvisiittaa harrastajateatterin varastosta. Alue, jolla Hapsenkakkiaiset kulkivat on solumuovia, joka on maalattu maanläheisillä sävyillä. Tekstuurista tuli mieleen metsäpolku. Hapsenkakkiaisten asumus on rungoltaan kanaverkkoa. Ikkunana toimii viime vuoden taikatalon avaruuspöydän pleksi ja asumuksen seinät ovat toissavuotisia kivikankaita inkatemppelistä. Ikkunan taakse keksin laittaa pienenpienen kirjahyllyn sekä kukkia ikään kuin kukkaruukkuun. Pienet yksityiskohdat kun ovat aina hauskoja hoksattavia. Toissavuodelta tuttua esineistöä olivat myös kiviaidan pätkät sekä kiviset portaat ja muovikasvit. Kiviä käytimme myös viime vuonna, silloin jäähuoneessa. Jouduin siis pintakäsittelemään ne uudelleen jäälohkareista takaisin kiviksi. Portaat sijoitin ns. yleisöpuolelle huonetta, niillä sai sitten seistä tai istua.

Kiviaidan portiksi innovoimme Jannen kanssa kanaverkosta torvimaiset, toisiinsa kietoutuneet sienet. Aluksi sienet paperoitiin vesi-liimaseoksen avulla ja maalattiin mutta lopputulos oli aivan muuta kuin mielikuvissa. Loppujen lopuksi sprayliimasin porttiin stretch -kankaan jonka vielä maalasin spraymaalilla. Portin sisäpuolella on tosiaan se solumuovi-maalattia, yleisöpuolelle tuli pihakiveys. Kivet syntyivät tuulensuojalevyä veistämällä ja kaivertamalla. Ne pintakäsiteltiin pariin otteeseen maali-liimaseoksella (50:50) ja kiinnitettiin lattiaan rakennusliimalla. Tässä urakassa minua auttoi pari anniksen omaa työntekijää mikä oli todella mahtavaa, sen verran aikaa vievä homma oli.
Tienviitta
Hapsenkakkiaisten ikkuna salamavalossa kylpien

Ikkunan varjokuva

Näiden suurten linjausten lisäksi tuli tosiaan niitä pieniä (ja keskikokoisia) yksityiskohtia. Näihin kuuluivat pleksi-ikkunan takaisen näkymän lisäksi tienviitta (inkatemppelikivi patinoiduin, haltiakielisin lisäyksin), pensas (puhelinluetteloita ja muovikasveja, kiitos sille annislaiselle joka ne kasvit kuumaliimasi sijoilleen), kasvusto kalliokodin ulkoseinillä (maalattua uretaania ja muovikasveja) sekä viisi isoa ja viisi pientä sientä. Isojen sienten lakit ovat maali-liimaseoksella vahvistettua messumattoa, jalat paperoitua kanaverkkoa. Pikkusienten lakit syntyivät entisen avaruuspöydän massapallo -planeettojen ympärille paperoinnilla ja maalaamalla. Sienijalkojen runkona toimi muotoon kuumaliimattu solumuovisuiru joka päällystettiin ohuella ”vaahtomuovikankaalla” Viime hetken yksityiskohta lisäys oli huoneen omaan ikkunaan tullut ”varjoteatterikuva”. Ikkunasta kuulsi valo läpi tervapaperi- ja kangaskerroksesta huolimatta. Tein voimapaperista muutamia ötököitä ja pari sientä ja sommittelin ne tervapaperiin. Kiinnitys kävi sprayliimalla.

Paljon oli Taikatalossa puuhaa, mutta hengissä selvittiin. Lopputuloksen näkeminen on palkitsevaa kun tietää tehneensä kaiken oman kokemuksen ja kavereiden innovaatioiden ja neuvojen avulla. Palaute tapahtuman puitteista on ollut koko ajan pelkkää positiivista ja ensi vuodeksi meitä tyrvääläisiä kaivataan taas avustamaan jos Taikatalo vain järjestetään. Pistäkääpä korvan taakse!